Remissio saapui sittenkin!
Tämä on jotain ihan uskomatonta! Toissapäivänä noin puolilta päivin tunsin äkkiä, miten masennus on poistumassa, ja samalla myös tasan 2 viikkoa sitten aloitetun Deprakinen aiheuttama väsymys! Viikon olin osastolta pääsyn jälkeen kotona kuin zombi, väsynyt ja masentunut. Vaikka olen normaalisti aika tarkka ulkoisesta habituksestani, en jaksanut edes vaihtaa vaatteita kuin pari kertaa viikon aikana, nukuinkin samoissa vaatteissa.En olisi jaksanut käydä suihkussa enkä pestä tai kammata hiuksiani mutta oli pakko koska en asu yksin. En jaksanut mitään eikä huvittanut mikään. Onneksi viime viikonloppuna piristyin sentään vuorokaudeksi, kun eräs läheinen ihminen jota en ole nähnyt pariin vuoteen, oli luonani käymässä. Olen tässä tänään miettinyt menneisyyttäni, ja ajatellut leffan Butterfly Efect-tyyliin että missä olisin nyt, jos biponi olisi huomattu silloin teininä kun se puhkesi. En olisi pistänyt ysiluokkaa pipariksi ja olisin ehkä päässyt opiskelemaan jotain haluamaani alaa, enkä ...